Ihan näin alkuun, että onnistuin unohtamaan tämän päiväiset mätsärit Kannuksessa. -.-* Tapahtumaa oli siirretty ja ofc mun tietoon oli jäänyt se vanha päivämäärä. :/ Njooh, aina ei voi voittaa!
Virkku pääsi eilen metälle ja melkein heti kotiin tulon jälkeen pakatiin auto ja lähettiin mökille. Suunnitelman mukaan meille piti tulla tänään vieraita, jotka sitten kumminkin jättivät tulematta. Aamupäivästä mulla tuli verta nenästä ihan älyttömästä tän flunssankin ansiosta, mutta eipä se paljon hidastanut koiran kanssa lenkille lähtiessä.
Kääntöpaikalla päästessä vastaan tuli joku randomi auto. Virkku odotti tien sivussa tosi mahtavasti. Käänsin siinä sitten päätäni aika vahdilla morjestaessani randomille ja tottakai sisäinen niagarani päätti taas aloittaa tulvimisensa. Tottakai Virkku vähän ihmetteli kun sain tällaisen ihmehaavoittumisen, mutta odotti onneksi jalanvieressä ihan paikallaan. Siinä sitten vähän aikaa ehdin ihmetellä pää puolittain puskassa, veren värjätessä heinikköa kirkuvan punaiseksi. En tietenkään ollut ottanut kännykkää tai paperia mukaan...
Vähän ajan päästä mökin suunnasta alkoi kuulua auton hurina. Pian puskasta ilmestyi juuri äsken ohi mennyt wolkkari. Sain auton pysäytettyä (kuskin ilme oli näkemisen arvoinen :D). Kuski avasi oven - kysyin paperia, mutta ukko sönköttikin jotain ruotsiksi. V*ddu, se oliki swedupelle. :D Sain sitten koottua itseni ja kysyin paperia englanniksi - ruotsiksi ei mieleen tullut yhtään mitään. Ukko ymmärsi, ja alkoi kaivella autostaan ja taskuistaan paperia - tuloksetta.
Siinä se sitten töllisteli vieressä. Virkku seisoi kokoajan mulla jalanvieressä suolapatsaaksi jähmettyneenä, ilme keroi kaiken: "askelkin lähemmäs niin..!". Entisen elämänsä polisikoira Rex. :) Ukko alkoi ojentamaan mulle suurta haavanlehteä, jollai saisin pyyhkiä naamaani, mutta Virkku ei päästäynt sitä lähelle, vaan tuli seisomaan meidän väliin.
Vartin kuluttua vuoto alkoi hyytymään. Virkkukin rentoutui ja päästin sen haistelemaan tyypin lahkeita. Yllätyksekseni äijä lähtikin pakittamaan - taisi Virkku olla aika tuoman näköinen äsken :D Vähin äänin äijä nousi autoonsa ja lähti, Virkku käveli tooosi nätisti koko paluumatkan, tiesihän sekin ettei nyt saanut riehua. :)
Ehkä mun ei tartte pelätä että joku hyökkäis mun kimppuun kun Virkku on mukana. :D On se semmonen vahti että hohhoijakkaa ♥
Ei kommentteja :
Lähetä kommentti