Ylivirikkeellinen lenkki

Nyt tyypit ihmettelee siellä, ettei ylivirikkeellistä lenkkiä olekkaan, mutta kyllä nää meidän villieläintarhaseikkailut alkaa mennä jo  v ä h ä n   yli. Edellisellä kotilenkillä päästiin tuota mettäautotietä vähän matkaa niin eikö sieltä tuu jänis vastaan. Virkku mulla hihnassa, mää hypin pompin loikin ja karjun sille jänikselle ettei tulis enää lähemmäs mutta eikö yks vaan tulee kohti. Aluks Virkku tyyty vinkumiseen, mutta sitte se alotti oikeen kunnon ajon, mutta ei (onneks<3) lähteny vetämään hihnaa ihan hulluna. Taidettiin olla aika näky, tyyppi kävelee koiran kans, ja koira ajaa jänistä hihnassa. :)

Siinä kun Virkku ajo jänistä ihan kympillä hihnassa, tajusin viimehetkellä, että meinasin astua jonkun nyrkinkokosen linnunpoikasen päälle, mutta eipä siinä sitte paljon ehtinyt sitä jäädä tutkimaan. :)) Onneks tipu oli ehtinyt mennä johonkin meidän tulomatkalla.

No, lenkistä selvittiin kunnialla. Juuri kun olisin lykännyt Virkun tarhaan, tajusin viimehetkellä, että ovensuusta luikahti oravanpoikanen sisemmälle tarhaan. Onneksi Virkku ei huomannut sitä(kään)<3. Siitä vain sitte koira taloon sisälle ja oranvanpoikasta metästämään. Onneksi se tuli sieltä äkkiä ulos ja saatiin koira tilalle. :)

Että näin meillä. :) Tämän sivun Virkun kuvat on napsittu mikä milloinkin, mutta cavalier puolta edustaa vuoden vanha Lola. Yli-ihianan energinen, vaikkei ehkä se mun rotu kuitenkaan. Lola oli ihmisiä kohtaan vähän arka, mutta Virkun kanssa olisi halunnut vain leikkiä :)

Pahoittelen tämän postin kuvia. Oon viimepäivien aikana muokannut lähemmäs neljäsataa kuvaa, ja nyt en vain jaksanut muokata näitä. Koittakaa nyt silti selvitä ;)