Mutkun kuulumisia

En nyt keksinyt mitään mielenkiintoisempaa otsikkoa, mutta tiedättepähän ainankin, mistä tämä postaus kertoo. Mutkuliini täytti eilen 14vk, ja kokoakin on tullut sen verran, että pääsee kiipeilemään omin avuin olohuoneen kirjahyllyyn, mikä ei sinäänsä ole näin ulkoiluttajan kannalta kovinkaan mahtava pointti. Eilen Mutku ei ollut päivällä juttu tuulella, ja illallakin kun poitsu alkoi puolen kymmenen aikaan heräillä, painui se suorilta omaan valtakuntaansa tietokoneen alle nukkumaan. Herättelin sen kuitenkin sieltä, ja siirryimme yläkertaan katselemaan euriksia (go Tanska!!). Aluksi Mutku sukkuloi mihin sattuu, ja sain vähän päästä olla metsästämässä sitä kirjahyllystä, mutta kun kävin hakemassa sille paperilla täytetyn pahviputken, jumittui se sinne rouskuttelemaan papereita.

Ennen yhtä toista pahviputki oli vaiennut. Kävin hakemassa Mutkulle vähän ruokaa olohuoneeseen. Ennen kahtatoista Mutkis kävi mussuttelemassa leipäpalaansa, ja palasi sitten takaisin. Joskus puolen yön aikaan Mutku tuli kuikuilemaan matolle. Menin sen kaveriksi siihen sitten. Erehdyin kuitenkin katsomaan pätkän euriksia vielä, ja kun käännyin katsomaan taas Mutkua, ehdin nähdä puoliunisena vain harmaan vilauksen, kun Mutku lähti seikkailulleen. Jouduin aluksi tarkistamaan pahviputken, koska en todellakaan olut vama, oliko mumsteri juuri pinkaissut kauemmas, ja voi sitä manaamisen määrää, kun hamsupoika tosiaankin oli kadonnut viisukatsomostaan. Kiersin ensin olohuoneen nurkat. Tyhjää. Huomasin vessan oven olevan kymmenen senttiä auki. Ei näkynyt sielläkään. Makkarit - tyhjää. Keittiö, ei mitään. Tein kierroksen uudelleen, ja kun pääsin uudelleen vessalle, pesi pikkuhamsu siellä itseään ihmetellen, miksi olin niin säikähtänyt. Huoh. Että semmonen viisukatsomo meillä... Alla kuva Mutkun käsityksestä viisukatsomosta...

Tänään huomasin joskus yhdeksän jälkeen Mutkun olevan hereillä, ja kaappasin muksun lattialle seikkailemaan. Voi sitä iloa ja intoa. ♥ Pikku hamsuli oli aivan erilainen kuin eilen - se vain poukkoili ympäriinsä ja tuli jyrsimään mun varpaita, kiipeili syliin jajaja. Oli vain aivan ihana ♥

Nappasin hamsupojan sitten mukaani, ja lähdin korkkaamaan studiokuvaukset sen osalta. Muuten Mutku oli hienosti, mutta korokerakenteiden ja kankaiden alla oli vain niin äärettömän kivaa seikkailla. :3 En viitsinyt alkaa mitään rekvisiittoja tuonne järjestelemään, koska olin yksin kuvaamassa Mutkua. Ensi kerralla sitten. Tulomatkalla nappasin Mutkusta muutaman nurmikkokuvankin.

Helteinen Hurttarieha

Kävin siis tänään ilman Virkkua Kannuksen Hurttariehassa. Yritin saada Virkkua mukaan, mutta koska porukat halusivat mökille, jäi meidän möllitokouran korkkaus haaveeksi. Sain kuitenkin mätsäriseurakseni Toholammin 4h'n toiminnanjohtajan, jonka piti päästä katselemaan mätsäreitä, jotta voisimme ensi kesänä (?) järjestää omankin mätsärin.

Olin etukäteen sopinut ottavani junnuihin Adan norjanharmaa Tahitin. Meidän lähtö viivästy jonkun verran, ja jouduin soittamaan Catnan omistajalle, Jaanalle, että käy ilmottamassa mut junnukehään. Lopulta oltaisiin kuitenkin juuri ja juuri ehditty ilmoittautumiseen, mutta hyvin meni näinkin. Junnut olivat vasta pienten ja veteraanien jälkeen, muttan ehtinyt kokeilla Tahitia ennen junnukehään menoa. Ehdin kuitenkin kuvata Jaanan ja Catnan ensimmäiset agiepikset, joidenka jälkeen pompin Adalle koiranpitäjäksi, kun Ada lähti Tahitin kanssa veteraanikehään. Tahiti oli veteraanien ykkönen.

Heti veteraanien jälkeen oli tosiaan junnukehä. Vaihdoimme Adan kanssa koirat ja menimme kehään. Junnuja oli vain kuusi. Jouduimme vähän aikaa odottelemaan kehässä, koska eräs junnukoira oli juuri samaan aikaan isojen koirien kehässä. Tuomari aloitti heti yksilöarvostelun. Ensimmäisenä koirana oli borderterrieri, toisena Ada ja Nala, kolmansina me Tahitin kanssa, neljäntenä Niina ja Piksu, viidentenä joku lapparin kanssa, ja viimeisenä taisi olla lagotto tai espanjanvesikoira. Tuomari teetätti ainankin meillä neljällä ensimmäisellä L-kirjaimen. Lisäksi jokaisen piti näyttää koiransa purenta, jonka sössin aivan täysin: kuka näyttää purentaa koiran suu auki? Hups. Tahiti kyllä esitteli purukalustoaan hienosti. Vähän jännäsin liikkeen puolen vaihtoja, mutta hyvin ne lopulta menivät. Tahiti lähti liikkeelle vähän holtittomasti maata haistellen ja aavistuksen laukaten, mutta ensimmäisen käännöksen jälkeen sain koiraan taas kunnon kontaktin ja puolenvaihtokin oli lopulta hyvin terävä. Seisotin koiraa ehkä aavistuksen liian lähellä tuomaria, mutta eipä tuo siitä mitään onneksi maininnut.

Menin odottelemaan muiden yksilöarvosteluja jonon perälle, jossa höpisimme joutavia Adan ja Niinan kanssa. Kun kaikkien yksilöarvostelut oli tehty, loi tuomari meihin yleissilmäystä. Pienen tutkiskelun jälkeen hän lähti kiertämään meitä takaa ympäri. Kiepsautin itseni Tahitin toiselle puolelle, mutta järkytyksekseni Tahiti lähti liikkumaan mukana. Onneksi koira kuitenkin asettui juuri oikeaan asentoon tuomarin ollessa kohdalla. Huh!

Nyt tuomari alkoi tiputtelemaan porukkaa pois palkintosijoilta. Ensin taisi lähteä lagotto/vesikoira, sitten lapinkoira. Tässä vaiheessä jo jännitin, pysähtyisikö tuomari meidän kohdalla, mutta onnekseni hän käveli suorilta borderterrierin kohdalle. Kolmestaan taisimme kiertää vielä yhden kehän ympäri, kunnes tuomari tuli luokseni sijoittaen meidät kolmanneksi. Ainoana kritikkinä sain maininnan tuosta purennan, ei hampaiden, näytöstä. Tahiti oli mukavan iloinen ja helppo esitettävä, enkä yllättyisi, vaikka meidän bongaisi myöhemminkin kehästä!:)

Palkintona sain punaisen ruusukkeen (jossa muuten luki ROP juniori...:D), vinkuvan tennispallon tyylisen lelun ja namipussin, bonuksena myöskin palaneet olkapäät...:D

Jäimme katselemaan mätsäreitä BIS-kehään asti. Kuvailin koiria ja söin irtojäätelöä. Kaikki päivän kuvat täällä. Muistakaahan, että kuvia voi ostaa itseleen hintaan 2€/kpl - täysikokoisina ja ilman vesileimaa! ;) Yhteydenotot osoitteeseen mima @ puuhuilu.net

Koiran omistajan testi

Uusin koiramme lehti kolahti tänään meille, ja sen innoittamana innostui lueskelemaan noite jo eilen linkkaamiani Koiran Omistajan Peruskurssi -nettisivuja. Päätinpä sitten tehdä tuon koiran omistajan testinkin. Kirjoittelen tätä postausta testiä tehdessä, jotta saan koottua mahdollisimman kattavasti kaikki ajatukset ylös. Saa nähdä miten käy! En siis vielä tiedä, pääsenkö testin läpi vai en..

Testissä kysytään 30 satunnaisesti valittua koira-aiheista kysymystä, jotka perustuvat kurssin oppitunteihin. Jos kysymys tuntuu liian vaikealta, kysymyksen aihepiiriin voi palata testissä näkyvän linkin kautta tai sivun yläreunasta. Testin pääsee läpi, kun vastaa vähintään 27 kysymykseen oikein. Testin voi uusia milloin tahansa. | Koiran omistajan peruskurssi

Ensimmäinen kysymys koskee koiran agressiivisuutta. Kyseessä on vahtoehtotehtävä, jossa pitää valita oikea vaihtoehto. Ovatko aikuiset nartut keskimäärin uroksia taipuvaisempia ruoasta kilpailemiseen? Epäilen ettei. Uskoisin, että uroksilla ei ole vahvempaa taipumusta jahtaamisviettiin kuin nartuilla, joten valitsen kohdan, jossa väitetään molempien sukupuolten puolustavan reviiriään, mutta aikuisikään ehtineet urokset ovat puolustusvietiltään voimakkaampia.

Toisen kysymyksen aiheena on valeraskaus - aihe johon en ole suuremmin perehtynyt. Tässä pitää valita kohta, joka ei pidä paikkaansa. Ensimäinen väite: valeraskaana oleva saattaa hoivata esim. vinkulelujaan. Totta. Toisessa väitteessä mainitaan epänormaali tila, jonka juoksut saavat aikaan. Väärin, koska olen joskus jostain lukenut, että valeraskaus on aivan normaali tila. Vielä kun kolmantena väitteenä on, että maitorauhaset saattavat erittää maitoa, on vastaukseni varma.

Kolmannessa kysymyksessä pohditaan koiran ja suden eroa sosialistumisen suhteen. Koska kaikki väitteet tuntuivat samalla yhtä realistisilta kuin utopistisiltakin, otan ja tutkin aihetta tarkemmin. En löytänyt tähän varmaa vastausta sivuston artikkelistakaan, joten jouduin päättelemään itse. Vaihtoehtoina ovat: a) koiran sosiaalistumiskausi on lyhyempi, voisi olla tottakin b) koirat ovat susia parempia ongelmanratkaisussa, epäilisin että tämä on yksilökohtaista c) koirien käytöksen muokkaaminen on helppoa, ei pidä paikkaansa. Näin ollen valitsin ensimmäisen vaihtoehdon.

Neljäs kysymys koski trimmausta, johon en ole tutustunut yhtään. Milloin on oikea hetki nyppiä karkeakarvainen koira? Tämä kysymys oli kuitenkin helppo; koiraa ei nypitä ennen näyttelyitä, tai kun siihen on aikaa, vaan kun vanha, kuollut karva alkaa irtoamaan.

Ja sitten päästäänkin viidennen kysymyksen kautta korvien puhdistukseen. Tämäkin on näitä 'valitse paikkaansa pitävä väittämä' kysymyksiä. Tämäkin oli helppo, koska korvaan ei tungeta pumpulipuikkoa, eikä ärtynyttä korvaa puhdisteta korvanpuhdistusaineella, vaan viedään eläinlääkäriin. Näin ollen jäljelle jää puhdistusaiheen korvaan kaataminen valmistajan ohjeen mukaisesti. Koska tällä menolla tästä postauksesta tulisi maratonpostaus, kirjoittelen tähän vain tehtävistä, joiden vastauksessa oli joitain vaikeuksia, ja jotka herättivät erityisiä mietteitä.

Eipä tuossa loppu testissä ollut suurempia ongelmia. Mutta - sain testistä vain 26 oikeaa vastausta, kun olisin tarvinnut 27 D: Virheet olivat tuossa jo yllä mainitsemassani susikysymyksessä, reviirinpuolustuksessa (johon kyllä luulin vastanneeni eri vaihtoehdolla...?), yksinolokysymyksessä ja punkkikysymyksessä, jonka tehtävän annon olin lukenut huonosti, ja valinnut todellisen vaihtoehdon, kun piti valita väärä vaihtoehto. Hups. Tein testin kuitenkin uudelleen, koska läpi pääsy oli noin lähellä. Nyt kysymykset olivat kuitenkin (onneksi) erilaiset, joten pääsin kaivelemaan koiratietoja uudelleen. Tästä en ala enää kirjoittelemaan tarkemmin tähän postauksen, jotten pilaa kaikkien iloa tehdä tuota testiä :P Testihän löytyy siis täältä.

Toisella testikerralla yllätyin siitä, että hyvän hihnakäytöksen perustana on kontakti. Toisaalta, kun tuota alkaa miettimään, on se ihan järkeenkäyvä, mutta itse en ollut ajatellut asiaa noin - ehkä en ollut ajatellua asiaa ollenkaan... Tällä kerralla sain kuitenkin sen ratkaisevankin pisteen, ja pääsin kokeen läpi!! Jeij! Virheet olivat kohdissa, joissa olin joutunut arpomaan oikean ja valitsemani vaihtoehdon välillä oikein kunnolla. Nyt odottelenkin sitten vain todistusta sähköpostista, ja lähdin myörimään pihalle Virkun kanssa. Täällä ainankin on paistanut aurinko ihanasti tänään. ♥ Kesän tulon on huomannut joka paikassa; kylällä pyörii jo avoautoja ja koulun nurmikot täyttyvät kesästä nauttivista koululaisista, joita saa tällä hetkellä potkia pihalta tunnille. :D Teen huomenna tämän lukuvuoden viimeisen kokeen, jonka jälkeen pääsenkin aloittamaan rennon tettiviikon ja tutustumaan kaupan työtehtäviin. Nyt voin vain onnitella heitä, jotka jaksoivat lukea koko postauksen läpi, ja haastanpas teidätkin koirienne kanssa nauttimaan ilta-auringosta. Niin, tai voittehan te toki mennä Suomeakin kannustamaan!! :)

Arvonta "naapuriblogissa"

Oman rodun etsintää

Ajokoirat ovat aina kuuluneet elämääni ja suosikkirotuihini ilman suurempia miettimisiä. Pidän ajokoiran ulkonäöstä: siro, liioittelematon ja terve, eikä värissäkään ole valittamista. Riistavietti ei vastaa omia vaatimuksiani unelmarotuni suhteen, mutta kun niiden kanssa kerran oppii elämään, eivät ne suurempaa ongelmaa tuota, eivätkä ne ole este, hidaste korkeintaan. Parhaimmillaan ajokoirien luonne on aivan timanttia, mutta valitettavasti tämänkin suhteen jalostus on tehnyt tehtävänsä, ja arkoja yksilöitä näkee turhan paljon. :(

Joskus pienempänä lempi rotujani olivat kääpiösnautserit, bordercolliet, sakemannit ja cavalierit. Nyt en välttämättä ottaisi yhtäkään näistä. Käppänissä ei enää ole sitä jotain, mitä niissä joskus näin. Bordercollieita tuntuu löytyvän kaikilta tokokentiltä (näin raa'asti yleistäen), enkä ehkä muutenkaan ole mikään bordsufani enää. Sakemannien jalostus alkaa mennä sen verran pieleen, että (tässäkin hurjasti yleistäen) en enää löydä rodusta kriteereideni mukaista edustajaa. Cavalieriien kanssa vastaan tulevat niin koko kuin terveyskin, eikä roturyhmäkään iske. Ehkä mut vain on aivopesty siihen 'koirasta on oltava jotain hyötyä' -ajatukseen, enkä enää näe oikeastaan mitään viehätystä seurakoirien kohdalla. Niissä ei siis ole varsinaisesti mitään vikaa, niistä vain puuttuu jotain. Cavoilla esiintyy omasta mielestäni liikaa silmäongelmia ja sydänvikaa. En nyt halua millään muotoon haukkua näitä rotuja, älkääkä lukeko näitä tekstejä kuin raamattua, koska saatan - ja olenkin luultavasti väärässä. Nämä ovat kuitenkin syyt, miksi en itse ottaisi kyseisiä rotuja.

Edellä mainitut paimenkoirat ovat muuttuneet belgianpaimenkoira tervuereniin, jossa on sitä jotain. Upea ulkonäkö ei jätä ketään kylmäksi, enkä löydä tuon käyttöominaisuuksistakaan suurempia valittamisen aiheita. Luultavasti tästäkin rodusta löytyisi vikoja, jos niitä lähtisin etsimään, mutta en ole vielä toistaiseksi jaksanut tutkia rotua tarkemmin - enhän ole tervua vielä moneen vuoteen ottamassa.

Kääpiösnautseri on vuosien saatossa korvautunut beagleen, joka edustaa tämänhetkisten lempirotujen miniosastoa. Beagle on olemukseltaan jotenkin sympaattinen ja käyttöominaisuudet ovat itseäni miellyttävät. Beaglea tulen tuskin koskaan omistamaan, mutta ainahan sitä voi haaveilla...♥

Sitten päästäänkin cavalierin kohdalle. Cavalierrakkauteni loppui muutama vuosi sitten, kun pääsin vierailemaan cockerikasvattajalla. Siitä asti olenkin ollut vannoutunut cockeri-ihminen. Voisin melkeimpä laittaa pääni pantiksi, että jossain vaiheessa omistuksestani löytyy silkkikorvainen cockerimuksu, jonka kanssa harrastaisimme kaikkea mahdollista ja mahdotonta. Olen aina ihaillut kirjavia cockereita, ja kun sains elville yksiväristen cockereiden olevan niitä ns. totisempia silkkikorvia, rakkauteni kirjaviin vain kasvoi. ♥ Upeita otuksia.

Muttajoo, aloitin tämän postauksen kirjoittamisen vain ja ainoastaan Koiranomistajan peruskurssin rotutestin vuoksi. Testissä piti vastata 15 kysymykseen, jonka jälkeen testi näytti 10 sopivinta rotua.

Tein testin kahteen kertaan, koska en osannut päättää, haluanko keskikokoisen vai ison koiran. Ensimmäisellä kerralla laitoin keskikokoisen, toisella kerralla jätin kohdan vastaamatta. Lopulta kokomuutoksella ei ollut suurtakaan merkitystä; vain yksi roduista vaihtui, muut vaihtoivat paikkoja.

Ensimmäisellä testikerralla hain rotua, joka sai olla riistaviettinen, mutta jonka piti soveltua hyvin kisakentille. Turkinhoitoonkin olin valmis osallistumaan. Rotuvaihtoehtojen piikkipaikkaa piti englanninspringelspanieli. Toisena listalla oli kultainen noutaja, kolmantena walesinspringelsspanieli, joka ei millään muotoa lukeudu lempirotuihini. Neljännelle sijalle oli kuin olikin päätynyt cockeri!! Ehkäpä tuo todellakin on se mun rotu. 10'n rodun lista oli hyvin noutaja/spanielipainotteleinen, mutta löytyi tuolta muutama vitosryhmän pystykorvakin. Ajokoirat jäivät tuon listan puolelle luultavasti siksi, että ilmoitin hakevani rotua mm. agiin ja tokoon. Tervu puuttui listalta luultavasti mm. sen takia, että laitoin koiran kooksi keksikokoisen, ja karvan pituudeksi puolipitkän.

Ehkäpä tämän aiheen käsittely riittää taas hetkeksi. Virkusta vielä sen verran, että olisin halunnut lähteä kokeilemaan lauantaina mölli-tokoa, jossa olisi ollut suunnilleen hallittavassa olevat liikkeet - MUTTA - äiti päätti lähteä mökille ja viedä koiran mukanaan, eikä mölleihin meno tule kuuloonkaan. -.-* Ei ketuta ei, eli meillä tulee nyt aivan ärettömän pitkä kisatauko Virkun kanssa.