Kesän leiriputki ohi

Vihdoin ja viimein tämän kesän leirit on ohjattu ja valvottu, ja pääsen vihdoin viettämään kesälomaani kotosalle. Onneksi en joutunut olemaan koko 10-päiväistä musiikkileiriä ilman Metkulia, sillä ehdin pyörähtämään yhdellä keikkareissulla kotona, ja yhtenä päivänä porukat kävivät Metkun kanssapyörähtämässä leirillä. Metku oli hälinästä huolimatta erittäin hienosti, eivätkä muut koiratkaan häirinneet.

Illalla olin jo menossa taltuttamaan leiriväsymystä, mutta lopulta löysin itseni tarpomasta metsästä läpimärissä kengissä kameran ja koiran kanssa. Tämän postin kuvitus siis paria sisäkuvaa lukuunottamatta eilisillalta!

Terkkuja Mööötkikseltä

13vk pose

Kuinka vaikeaa voikaan olla bloggaamisen pariin palaaminen? Jotenkin en vieläkään muista koko blogin olemassa oloa, ja tyydyn vain kuvien facebookiin lataamiseen. Pahoittelen!

Mööötkiksen tyttökaveri Emma

11vk

Metku on kasvanut huimaa vauhtia. Joka päivä mennään jossain asiassa eteen päin, ja tappeleminen vähenee päivä päivältä. Mööötkiksen lempparileikki on edelleen tämä useiden pentujen suosima "olen hirrrveen pelottava ja murisen" -valehyökkäilyleikki. Onneksi lapsonen on pikkuhiljaa alkanut ymmärtää sanan riittää merkityksen, ja välillä tuo leikki alkaa jo olla oikeasti hauskaa. Päivänsä pentunen joutuu viettämään pihalla, koska kukaan ei enää yksinkertaisesti jaksa sen määrätöntä energiaa neljän seinän sisällä, mutta joka aamu se pääsee vähäksi aikaa sisälle pistämään järjestystä uusiksi. Metkun päivän kohokohta taitaa ollakin juuri aamulla, kun se kuulee mun herätyskellon ja ryhtää sänkyyn varmistamaan etten vaan nuku pommiin. ♥

Olin viime viikon Kennelliiton suurleirillä ohjaajana, ja tämän viikon torstaina lähden jälleen musiikkileirille, joten joudun olemaan hieman pakkolomalla Mööötkiksestä. Toisaalta, osaanpahan käyttämään kotipäivät tehokkaammin pennun kanssa touhuten. Metku olkaa nyt oleman jo siinä iässä (wohoo, huomenna 16vk), että se alkaa itsekin löytää oppimisen halunsa. Ollaanhan me ehittykin jo oppimaan istuminen ja luokse tulo kunnolla. Maahan meno on jostain syystä Metkulle vielä aivan super vaikeaa, mutta toisaalta lelujen (tai sen yhden treenilelun) mulle palauttaminen alkaa jo muistuttamaan etäisesti noutoa. Metku palkkautuu aivan ihailtavan hyvin leluilla, ja aion kyllä hyödyntää tätä kaikella mahdollisella tavalla tulevissa treeneissä.

voi nyt koeviikko.

9vk

10vk

Pieni mutta komiasta suvusta

Tänään kävin Metkun kanssa ensimmäisen varsinaisen metsälenkin. Pentu oli jälleen ihanan utelias itsensä, ja uskalsi jopa irrota vähän kun pysähdyin sen kanssa hetkeksi tutkimaan metsikköä. Kuten jo varmasti edellisessä postauksessa totesinkin, Metkussa on luonnetta, ja se on e r i t t ä i n kova koira. Porukoita kohtaan pennulla on sentään jotain kunnioitusta etäisesti muistuttavaa, mutta mua tuo yrittää edelleen viedä aivan 6-0, vaikka kuitenkin vietän sen kanssa meistä eniten aikaa. Ja ei, tämä ei johdu myöskään siitä, etten olisi koittanut näyttää sille kaapin paikkaa.. Mutta aika näyttää mihin tämä tästä kehittyy! Kuvasta luonteestaan huolimatta, Metku vaikuttaa erittäin potentiaaliselta ja pätevältä ajokoiralapsoselta.

Poika on tullut kotiin!

(pahoittelen lyhyttä ja töksähtelevää tekstiä, mutta syissä nukkuva pentu vähän rajoittaa kirjoittamista!) Metku kotiutui onnistuneesti torstaina iltapäivällä. Ensimmäisen illan kaikki oli aivan hirrrvittävän uutta ja jännittävää, ja nurmikolle tarpeiden tekeminen aivan täysi mahdottomuus. Ensimmäisen yön nukuin alakerrassa Metkulin kanssa. Alkuyön pentu nukkui lattialla, mutta ennen kolmea koti-ikävä kävi niin sietämättömäksi, että Metku pääsi loppuyöksi tuunulle nukkumaan - ja hyvin nukkuikin!

Perjantai-aamuna lähdettiin ajelemaan kohti Kinnulaa. Autossa Metku oli aivan älyttömän upeasti, eikä Kinnula-cityn keskustatakaan löytynyt mitään pelottavaa pienen jalottelun aikana. Mökilläkin Metku oli nopeasti kuin kotonaan. Valtavan kokoneinen järvi ja rantaan lyövät aallot olivat aluksi kauhean hirvittäviä, mutta kun joku oli saattamassa, uskalsi rantavettäkin jo kokeilla tassulla. Yöt sujuivat hyvin - missäpä muuallakaan kuin tyynyllä, niskassa tai selän päällä. Iltavillejä lukuun ottamatta Metku on ollut aivan unelma pentu. Kaikenlainen käsittely onnistuu loistavasti (kaikki kynnet leikattiin kerralla!), eikä mikään pelota liikaa. Metku on juuri sopivan varovainen, ja utelias. Aivastus on ollut ainoa ääni, mikä on saanut pennun täysin hämilleen, mutta eiköhän tuo pian tämmöisen heinänuhaisen kansa nukkuessa totu siihenkin.

Metkun iltavillit ovat jotain sanoin kuvaamatonta. Ne ovat jotain, mikä saa meijän koko porukan näyttämään käsivarsiaan viilteleviltä ja suoneen piikittäviltä narkomaaneilta. Pitää ehkä vielä hetki odotella ennen shortsikauden avausta...

Loput kuvat TÄÄLLÄ!